23.05.2014
Akavan Erityisalojen verkkolehti
2/2014

Mikko Pakarinen perheineen

Aikataulutettu arki

Turkulainen Mikko Pakarinen haluaa menestyä urallaan, mutta olla myös tiiviisti mukana kolmen lapsensa elämässä. Miten vaativaa asiantuntijatyötä tekevä isä onnistuu yhdistämään työn ja perheen?

Kymmentä vaille seitsemän kännykän kello piippaa Mikko Pakarisen, 38, kotona Turussa. Mikkoa väsyttää, mutta hän nousee sitkeästi ylös yhdessä Jutta-vaimon, 36, kanssa, herättää lapset ja auttaa heidät valmiiksi päiväkotia ja koulua varten. Vajaan tunnin päästä Patrik, 9, lähtee pyörällä tai kävellen kouluun. Matias, 5, ja Lotta, 2, asettuvat auton turvaistuimiin ja suuntaavat äidin kyydissä päiväkotiin.

Mikko jää järjestelemään kotia: täyttää astianpesukoneen, sijaa sängyt ja kerää aamuhötäkässä levinneet tavarat paikoilleen. Siistiin kotiin on mukava palata työpäivän jälkeen.

Mikon työpaikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustassa. Hän kulkee töihin pyörällä tai linja-autolla. Yhdeksän maissa hän on valmis aloittamaan työpäivänsä Turun kaupungin keskushallinnossa.

Jutta on sillä aikaa ehtinyt työhönsä terveysasemalle ja hoitanut ensimmäisiä potilaitaan lääkärin vastaanotollaan.

Elämä soljuu jouhevasti

Arkiaamun rytmi toistuu perheessä viitenä päivänä viikossa. Poikkeuksen muodostavat päivät, jolloin Mikko matkustaa työn takia Helsinkiin tai joku lapsista on sairaana. Silloin aikatauluja sovitellaan uudelleen ja pyydetään tarvittaessa lastenhoitoapua Mikon eläkkeelle jääneeltä äidiltä.

Koska Jutan työpaikka sijaitsee lähempänä päiväkotia, hän hakee useimmiten lapset hoidosta. Perhe kokoontuu kotiin syömään viideltä, minkä jälkeen on aikaa harrastuksille, ulkoilulle ja perheen kanssa oleilulle. Ja tietysti koti- töille, jotka eivät lapsiperheessä kesken lopu.

– Kotitöitä on koko ajan liikaa, ja niistä tulee välillä sanomista, mutta arki sujuu muuten kohtuullisen hyvin, arvioi Mikko.

Aikaa on varattava myös Patrikin läksyjen tarkistamiseen ja kokeisiin valmistautumiseen. Tästä vanhemmat ovat yksimielisiä: koulu on tärkeää hoitaa hyvin.

Vaikka elämä on rutiininomaisesti toistuvaa ja aikataulutettua, se soljuu jouhevasti – tai ehkä juuri siitä syystä.

Mikko Pakarinen perheineen

 

Minun etuni on hyvä vaimo, nauraa Mikko. Perheen ja työn yhteensovittaminen sujuu, kun puolisot vetävät asioita samaan suuntaan.

 

– Olemme molemmat Jutan kanssa järjestelmällisiä, sekä luonteeltamme että työtavoiltamme. Kumpikin on tottunut työssään siihen, että asiat tapahtuvat silloin, kun on niiden aika, Mikko kertoo.

Jotta paletti pysyy kasassa, perheen menot merkitään yhteiseen kalenteriin. Jääkaapin ovesta on helppo tarkistaa Mikon reissupäivät, lasten jujutsu- ja uintiharjoitukset sekä satunnaiset muistettavat asiat.

Suihkunraikkaat ratkaisut

Mikko on työskennellyt Turun kaupungilla kolmetoista vuotta. Hän opiskeli alun perin maantiedon opettajaksi, mutta on toiminut valmistumisestaan lähtien hallintotehtävissä. Ympäristölainsäädännön ja projektihallinnan koulutukset avasivat väylän Turun kaupungin keskushallintoon. Toimenkuvat ovat vaihtuneet parin, kolmen vuoden välein viestinnän, hallinnon ja verkostojohtamisen alueilla.

Tällä hetkellä Mikko työskentelee ohjelmapäällikkönä sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisessa Kaste-ohjelmassa. Työn tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveysalan toimintoja. Mikko koordinoi työtä Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella.

– Työni on ”narulla työntämistä”. Minulla ei ole alaisia, vaan teen työtä verkostoissa. Katson lintuperspektiivistä samoja asioita, joita Jutta kohtaa päivittäin terveyskeskuslääkärin työssään.

Vaikka pariskunnan töissä on paljon yhdistäviä aiheita, Jutta ja Mikko pyrkivät tietoisesti välttämään niiden tuomista kotiin. Työsähköposteja ja -kännykkäviestejä molemmat saattavat kuitenkin välillä lukea.

– Se on kaksipiippuinen juttu, kannattaako niihin lähteä vastaamaan, pohtii Mikko.

Työn rajaaminen on teoriassa helpompaa kuin käytännössä. Jutta palaa toisinaan iltaisin töihin kirjaamaan potilastietoja, jos on joutunut lähtemään hakemaan lapsia päiväkodista kesken välttämättömien paperitöiden. Lasten sairastamispäivinä Mikko hoitaa työasioita kotona.

Asiantuntijatyössä aivoja ei voi naksauttaa pois päältä samalla, kun työhuoneen ovi sulkeutuu. Joskus asiat pyörivät mielessä, haluaa sitä tai ei.

– Työkokemus auttaa suhteuttamaan asioita. Lisäksi lapset imaisevat tehokkaasti muihin ajatuksiin, vajaa kymmenen vuotta lääkärinä toiminut Jutta kertoo.

Mikko huomaa aivojensa raksuttavan välillä työasioiden parissa vielä pitkään illalla.

– Usein iltasuihkussa löytyvät ratkaisut päivän pulmiin, hän nauraa.

Unelma jalkapallotreenistä

Mikko Pakarinen perheineen

 

Jalkapalloa harrastava Mikko liittyi Kuntien asiantuntijat Kumulaan kesällä 2001, jolloin hän aloitti työt Turun kaupungilla.

 

Kun Mikon ja Jutan kahden aikuisen perheeseen syntyi yhdeksän vuotta sitten ensimmäinen lapsi, moni käytännön asia täytyi miettiä uudelleen. Päätös Jutan jäämisestä kotiin hoitamaan lapsia syntyi ilman tasa-arvotaisteluja.

– Minä halusin jäädä kotiin, Jutta muistelee.

Hän hoiti esikoistaan vajaan vuoden, keskimmäistä puolitoista ja kuopusta noin kaksi vuotta. Vakituinen virka ja tuttu työ helpottivat työelämään palaamisessa.

Patrikin syntymän jälkeen Mikko piti niin kutsutun isäkuukauden, neljän viikon mittaisen vanhempainvapaan. Jutta teki sinä aikana jatko-opintoihinsa liittyvää tutkimusta. Toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen Mikko ei hakenut isäkuukautta, sillä Jutta oli virkavapaalla, eikä ollut vielä siinä vaiheessa palaamassa työhönsä.

Kun joku lapsista sairastuu, vanhemmat arvioivat, kumman on helpompi sillä hetkellä jäädä hoitamaan lasta.

– Lääkärinä on tietysti ikävä perua vastaanottoja lasten sairastumisten vuoksi, mutta ei voi mitään. Lapset ovat lyhyen aikaa pieniä, Jutta sanoo.

Työnantaja on suhtautunut kannustavasti perheasioihin.

– Koskaan ei ole syyllistetty siitä, että on lapsia. Päinvastoin, esimies on erikseen kiittänyt siitä, jos olen osallistunut johonkin poikkeukselliseen iltatyöhön, kun tietää, että pienet lapset odottavat isiä kotona, Mikko kertoo.

Työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa on auttanut se, että molemmilla vanhemmilla on säännöllinen päivätyö. Myös mielenkiintoinen ja palkitseva työ itsessään on iso voimavara.

– Jaksaminen voisi olla paljon hankalampaa, jos työn sisältö ei kiinnostaisi, pohtii Mikko.

Fyysistä kuntoa vanhemmat pitävät yllä liikkumalla. Jutta käy kerran viikossa jumppaamassa, Mikko pelaa sählyä ja jalkapalloa. Molemmat toivoisivat enemmän aikaa omille harrastuksille.

Ystäviä he tapaavat sekä perhekunnittain että omissa porukoissaan. Jutta vaihtaa kuulumisia saman ikäisten lasten äitien kanssa leikkipuistoissa. Keväisin ja syksyisin hän lähtee viettämään ”tyttöjen viikonloppua”. Kymmenkunta naista kokoontuu hemmottelemaan itseään esimerkiksi laivaristeilyllä tai urheiluopistolla.

Mikko kisaa entisten opiskelukavereidensa kanssa kerran vuodessa kuntosalin 6-ottelun ja osallistuu syksyisin ystäväjoukon perinteiselle ”sieniretkelle”. Sosiaalisia suhteita hän hoitaa myös sopimalla lounastapaamisia työpaikkansa läheisiin ruokapaikkoihin.

Isä ei vain ”iso hahmo”

Ahkerat ja aikaansaavat Jutta ja Mikko ovat opiskelleet jatkuvasti työn ohella. Ensin Mikko suoritti MBA-tutkinnon. Jutta on parhaillaan pätevöitymässä yleislääketieteen erikoislääkäriksi. Seuraavaksi on Mikon vuoro täydentää osaamistaan.

Uralla eteneminen ei taitojen kartuttuakaan ole yksinkertaista.

– Vaatii tasapainoilua, miten löytää sopivan haastava työ, josta saa riittävän korvauksen, mutta joka ei vie kaikkea aikaa, puntaroi Mikko.

Isänä Mikko ei halua olla lapsilleen vain ”iso hahmo, joka käy kotona”, vaan olla aidosti läsnä heidän elämässään. Monen nykyvanhemman tavoin Mikko käykin jatkuvaa Jaakobin painia siitä, mitä on hyvä vanhemmuus.

– Äitini sanoin vanhempien perustunteet ovat huoli ja huono omatunto, huokaisee Mikko.

Perheellisen miehen unelma liittyy omaan aikaan.

– Toivon toista jalkapallotreeniä viikossa, virnistää Mikko ja katsoo Juttaan.

Vaikka Mikko ja Jutta ovat monella tavoin tyytyväisiä tilanteeseensa, he varovat mainostamasta sitä kaikkien ratkaisuksi.

– Ei voi sanoa, että meidän mallimme sopisi kaikille. Työn ja perheen yhdistäminen on taitolaji, jossa ei tule valmiiksi.

Teksti: Soili-Sisko Eskola

Kuvat: Veikko Somerpuro

 
Kerro kaverille
 
2/2014
2/2014
Hyvän (työ)olon puolesta
Hyvän (työ)olon puolesta
2/2014
2/2014
Hyvän (työ)olon puolesta
 
2/2014
2/2014
 
2/2014
2/2014
Kela korvaa perhevapaiden kuluja työnantajalle
Kela korvaa perhevapaiden kuluja työnantajalle
2/2014
2/2014
Kela korvaa perhevapaiden kuluja työnantajalle
Osaava nainen
Osaava nainen
Osaava nainen
Asennemuutoksen aika
Asennemuutoksen aika
Asennemuutoksen aika
Paras työpaikka 50+
Paras työpaikka 50+
Paras työpaikka 50+
Näin vaikutamme!
Näin vaikutamme!
2/2014
2/2014
Näin vaikutamme!
Kiireestä kohtuuteen
Kiireestä kohtuuteen
Kiireestä kohtuuteen
Kuusi näkökulmaa siitä, ”kuinka työelämässä selviää hengissä”
Kuusi näkökulmaa siitä, ”kuinka työelämässä selviää hengissä”
Kuusi näkökulmaa siitä, ”kuinka työelämässä selviää hengissä”
Kutsumustyö saa silmät syttymään
Kutsumustyö saa silmät syttymään
Kutsumustyö saa silmät syttymään
Haku päälle
Haku päälle
Haku päälle
 
2/2014
2/2014
 
2/2014
2/2014
 
2/2014
2/2014
Puhtaampien vaatteiden puolesta
Puhtaampien vaatteiden puolesta
2/2014
2/2014
Puhtaampien vaatteiden puolesta
 
2/2014
2/2014
Suomen suveen!
Suomen suveen!
2/2014
2/2014
Suomen suveen!
Ansioituneita palkittiin
Ansioituneita palkittiin
2/2014
2/2014
Ansioituneita palkittiin
Suosittele jäsenyyttä!
Suosittele jäsenyyttä!
2/2014
2/2014
Suosittele jäsenyyttä!

Akavan Erityisalat

Maistraatinportti 4 A, 6. krs 00240 Helsinki

P. 0201 235 340

www.akavanerityisalat.fi