21.05.2015
Akavan Erityisalojen verkkolehti
2/2015

Debatti:

Pelisääntöjen vapaat markkinat

”Maashoppailua” harrastavat yritykset jättävät yhteiskuntien ylläpitomaksun maksamisen toisille, mutta nauttivat täysin määrin järjestyneen elämän eduista. Tämä loukkaa alkeellisimpia reiluuskäsityksiä, kirjoittaa Juha Siltala esseessään.

Halvalla työvoimalla kilpaileva lentoyhtiö Norwegian päätti jakautua maakohtaisiksi erillisyhtiöiksi tehdäkseen lopun  toimintaansa vaikuttavasta lakkoilusta. Yhden maan lennot on aina helppo hoitaa vuokratyövoimalla, ja Ruotsin lainsäädäntö rajoittaa tukilakkoilua.

Tukilakkoilun rajoittaminen alkoi Britanniasta Margaret Thatcherin aikana: sallituksi jäi käytännössä vain paikallinen järjestäytyminen, ja ammattiyhdistysliikkeen edustajat voitiin saattaa korvausvelvollisiksi työnantajan kärsimistä tappioista. Arvata saattaa, että työntekijöiden järjestäytymisaste silloin romahti.

Suomessa kuljetusalan avainryhmien laajavaikutteiset lakot on tavattu tuomita lähes yksimielisesti Niilo Wällärin johtamista jäänmurtajalakoista alkaen. On vaadittu lainsäädäntöä sellaisten estämiseksi. Tänä keväänä on jälleen käyty kiistaa jäänmurtajien suppean henkilöstöryhmän vallasta pysäyttää koko vienti keskellä talousahdinkoa. Tukilakkoiluun kompastuminen on toki siihen syyttömälle vientiyritykselle kohtuutonta. Kaikille on selvää, että kansallinen etu vaatii vientituloja eikä orastavaa vientiä juuri nyt saisi häiritä.

Yleissitovuudesta luopuminen mahdollistaa sopimuksenalaisten
työntekijöiden karistamisen
ottamalla käyttöön huonommin ehdoin työskenteleviä.

 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sopimusten yleissitovuudesta luopuminen mahdollistaa sopimuksenalaisten työntekijöiden karistamisen ottamalla käyttöön huonommin ehdoin työskenteleviä sopimuksettomia työntekijöitä. Kyse on työelämän moraalisista mittapuista: parhaimmillaan USA:n ammattiliittojen työsopimusten piirissä oli vain 30 % työntekijöistä, mutta se riitti jo mittapuuksi, jota noudatettiin työelämässä yleensä. Järjestäytymisen alasajo huononsi vastaavasti työntekijöiden ehtoja ja kohtelua järjestäytyneitä aloja laajemminkin. Yleissitovuuden kiertäminen on ollut käynnissä meilläkin, mikä on parhaansa tehneiden työntekijöiden kannalta kohtuutonta.

Helsingin Sanomat tuomitsi Norwegianin henkilöstön hyväksi järjestetyt työtaistelutoimet matkustajien turhaksi kiusaamiseksi, sillä eiväthän muiden maiden työmarkkinakonfliktit kuuluneet suomalaisille. Huomiotta pääkirjoituksessa jäi työmarkkinoiden ylikansallisuus hintakilpailussa. Monikansallinen suuryhtiö voi aina muuttaa muotoaan. Se voi esiintyä vuoroin kansallisena vuoroin kansainvälisenä. Kansallisena yhtiönä se vaatii suojaa kansainvälisiltä tukilakoilta. Kansallisen lakon uhatessa taas on kätevä turvata ulkomaiseen vuokratyövoimaan mukavuuslippukäytännön mukaisesti.

Pääoman lakko-oikeus on rajaton rajattomien pääomaliikkeiden maailmantaloudessa. Sen sai havaita Ranskassa 1981 valtaan tullut sosialistien ja kommunistien enemmistöhallitus, joka jo seuraavana vuonna peräytyi ohjelmastaan pääomien paettua. Kansallinen suvereniteetti oli käytännössä mennyttä. Valtiovallan oli haettava tekemisilleen oikeutusta liikkuvilta rahavirroilta eikä paikallaan pysyviltä äänestäjiltä. Sopimusshoppailua kotimaisten työehtosopimusten suhteen on paheksuttu, mutta sama logiikka pelaa myös kilpailutettaessa valtioita. Verokilpailu on ”maashoppailun” tuhoisin osoitus.

Onko palkkatyö erkanemassa työsuhteista ja palaamassa sarjaksi
irrallisia keikkoja kertapalkkiolla, netissä huutokaupattuina?

 

Liiketoimintaa vähintään kolmessa maassa harjoittava yhtiö voi valita, missä tilittää voittonsa verottajalle. Konsernin sisäisillä laskutuksilla ja tytäryhtiöiltä otetuilla lainoilla voitot käännetään korkokuluiksi, jotka yhtiön todellisen emämaan verottaja saa luvan hyvittää. Amerikkalaisyhtiöt General Electrics, Apple ja Google ovat tulleet erityisen tunnetuksi siitä, kuinka taitavasti ne välttelevät amerikkalaista verottajaa.

Pienyrittäjät kantavat useimmissa maissa raskasta veroja maksukuormaa, kun taas monikansallinen toimija voi vapaasti valita, suostuuko se edes tasaveroon. Jos joku yhtiö alistuu maksamaan verot siihen maahan, jossa tekee voittonsa taikka pitää päämajaansa, auliutta kiitellään pääkirjoituksissa erityisen kehittyneen kansalaismielen osoituksena. Progressiivista tuloveroa tai kiristyviä asumisveroja maksavaa palkansaajaa sitä vastoin ei kiitellä; keskiluokkainen palkansaaja on ilmeisesti pelkkä kustannuserä, jollaisista kilpailukyvyn nimessä pitäisi hankkiutua kokonaan eroon.

Tutkija Thomas Pikettyn mukaan työstä saatavien tulojen suhteellinen väheneminen verrattuna pääoman tuottoon ei johdu markkinataloudesta. Kyse on pääomien suosimisesta palkansaajien kustannuksella – ja viime kädessä politiikasta ja vallitsevista taloudellisista totuuksista. Totuudet eivät leviä itsestään vaan niitä levitetään. Oman etunsa saa hyväksytyksi yleiseksi eduksi, jos johdonmukaisesti rahoittaa tällaista totuutta tukevia selvityksiä sekä saa uuti soitua niitä itse valitsemillaan
käsitteillä. Esimerkiksi julkisen sektorin kestävyysvaje voitaisiin määritellä myös toisin: vaikka ihmetellen, miksi palveluihin on ollut sitä vähemmän varaa, mitä enemmän tuottavuus on kasvanut (päinvastaisista uskotteluista huolimatta).

Käsitys ammattiyhdistysliikkeestä menneen ajan uusiutumiskyvyttömänä jäänteenä ja kilpailukyvyn jarruna tulee yleisesti hyväksytyksi jo sen takia, ettei tuota käsitystä juuri tavata haastaa.

Tarvittaessa kuvaa ay-liikkeen vanhentuneisuudesta tuetaan myös sillä tosiasialla, että yhä pienempi osa työvoimasta käytännössä nauttii työehtosopimusten suojaa ja yhä suurempi osa joutuu itse myymään itseään alihankkijoina, silpputyövoimana tai harmailla markkinoilla. Työelämän kehittäjät mainostavat maailman parasta työelämää tilanteessa, jossa työehdot ja työn vaihtosuhde pettävät alta. Onko palkkatyö erkanemassa työsuhteista ja palaamassa sarjaksi irrallisia keikkoja kertapalkkiolla, netissä huutokaupattuina? Silloin olisi palattu esiteollisiin yhteiskuntiin, joissa kaikkien oli joko oltava jonkun isännän talouden osa, laillisen suojelun alainen, tai vaellettavana kodittomana kulkurina, sadonkorjuutöissä käytettynä sesonkityövoimana. Mielestäni tällainen kehityssuunta todistaa ay-liikkeen ajankohtaisuudesta, ei vanhentuneisuudesta.

Harmaat työmarkkinat eivät ole kitkettävissä maailmalta vaatimalla kuitteja ravintoloista tai tuntolevyjä rakennustyömailta Suomessa. Intian ja Egyptin kaltaisissa suuren työvoimareservin maissa muodollinen, veroja maksava sektori rajoittuu usein julkiseen sektoriin sekä niihin monikansallisiin yhtiöihin, jotka pyrkivät pitämään tuotemerkkinsä tahrattomana noudattamalla säädöksiä ainakin omassa talossaan (alihankkijoitahan ei voida kontrolloida).  Työn hinnalla Suomi ei varmasti pärjää kilpailussa väestöylijäämämaiden harmaan sektorin kanssa, vaikka palkkamalttia edelleen noudatetaan. Sen sijaan tulojen jäädyttäminen ja työvoiman supistukset ovat jo supistaneet kotimaista kysyntää ja äidyttäneet pelättyä deflaatiota.

Harmaiden markkinoiden suuruus liittyy sosiaalisen luottamuksen puutteeseen ja suuriin tuloeroihin. Valtio on ”niiden valtio”, yksityisten etujen ajaja, ei ”meidän valtio”, yleisen edun valvoja suhteessa yksityisiin etuihin. Alhaisen luottamuksen valtioissa työvoima joustaa rajattomasti, mutta muu toimiikin sitä tahmeammin: toimitusvarmuus kärsii, laatu pettää, valvontakulut nousevat, voitelumaksuista puhumattakaan. Työvoiman kustannuksella saatu hintakilpailuetu on piankin syöty. Jäljelle jää koko bulkkituotannon ongelma: talous yrittää tuottaa sellaista, mitä enää ei yhtä paljon tarvita ja jättää tuottamatta uudet energialähteet, infrastruktuurin, koulutuksen ja terveydenhoidon, joita yhä enemmän tarvittaisiin.

Se, että suurimmat voittajat jättävät yhteiskuntien ylläpitomaksun maksamisen toisille mutta nauttivat täysin määrin järjestyneen elämän eduista, loukkaa alkeellisimpia reiluuskäsityksiä. Keskinäistä luottamusta markkinataloudessa parantaisi vain pelisääntöjen samanlaisuus kaikille ja niiden pitävyys.

Suurin oheiskulu romahtaneen luottamuksen valtioissa muodostuu yhteiskunnan sisäisistä puolustusmenoista: jokaisen on turvattava klaaniinsa ja suojelijoihinsa tai liityttävä heimokuntamaisiin joukkoihin uskonnollisten tai etnisten tunnusten alla saadakseen oman osansa ja jonkinlaista arvonantoa. Markkinatalous ei itsestään syrjäytä feodaalista suojelua eikä sukuverkostojavaan näyttää kukoistavan rinnan niiden kanssa.

Mutta markkinatalous on kukoistanut myös laillisesti järjestyneissä oloissa. Niiden puolustamisesta viime kädessä on kysymys kamppailtaessa ay-liikkeen toimintaoikeuksista ja yleissitovista sopimuksista, ei suinkaan laittomuuksien suosimisesta.

Alhaisen luottamuksen valtioissa työvoima joustaa rajattomasti, mutta muu toimiikin sitä tahmeammin:
toimitusvarmuus kärsii, laatu pettää, valvontakulut nousevat.

 

Palaan Pikettyyn: omalla työllään elävien ihmisten nousu keskiluokkaan 1900-luvun puolivälissä johtui pääomatulojen heikkenemisestä sodissa ja inflaatiossa sekä palkkojen noususta tuottavuuden tahdissa toisen maailmansodan jälkeen, kun länsimailla oli johtava asema maailmantaloudessa. Niiden lisäksi tärkeänä syynä oli työntekijöiden poliittinen joukkovoima, jolla hankittiin kulutuskykyä ja pyöritettiin julkisia palveluita. Yhteiskunnat myös rauhoittuivat poliittisesti ja ideologisesti.

Ay-liikkeellä on siis näyttöä myös yleisen edun ajamisesta, olihan se luomassa korkean keskinäisen luottamuksen yhteiskuntia. Ay-liike on tasapainottava vastavoima superrikkaille, jotka Pikettyn mukaan ovat aina valppaina ajamaan etujaan. Taloustiedon tuottamisessa ja levittämisessä ay-liike on kieltämättä jäänyt kakkoseksi ja työmarkkinoiden toinen osapuoli on saanut asettaa agendan. Sen takia ay-liike mielletään helposti ongelmaksi eikä osaksi ratkaisua.

Teksti: Juha Siltala
Kirjoittaja on historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut mm. talouden ja työelämän muutosta.

Kuvat: Karoliina Pertamo

 
Kerro kaverille
Pääkirjoitus: Mikä hieno työvoitto!
Pääkirjoitus: Mikä hieno työvoitto!
2/2015
2/2015
Pääkirjoitus: Mikä hieno työvoitto!
Puheenjohtajalta: Hyvä Jäsen!
Puheenjohtajalta: Hyvä Jäsen!
2/2015
2/2015
Puheenjohtajalta: Hyvä Jäsen!
Tilinpäätös: Kasvava työttömyys rasittaa taloutta
Tilinpäätös: Kasvava työttömyys rasittaa taloutta
2/2015
2/2015
Tilinpäätös: Kasvava työttömyys rasittaa taloutta

Hakemustulvasta huolimatta työttömyyskassa palvelee kohtuuajassa
Hakemustulvasta huolimatta työttömyyskassa palvelee kohtuuajassa
2/2015
2/2015
Hakemustulvasta huolimatta työttömyyskassa palvelee kohtuuajassa
Akavan Erityisaloille uusi Koulutuspoliittinen ohjelma
Akavan Erityisaloille uusi Koulutuspoliittinen ohjelma
Akavan Erityisaloille uusi Koulutuspoliittinen ohjelma
Kulttuuria ja hallintoa eduskuntavaalikeskusteluun
Kulttuuria ja hallintoa eduskuntavaalikeskusteluun
2/2015
2/2015
Kulttuuria ja hallintoa eduskuntavaalikeskusteluun
Tolkullista palkkaa ja työrauhaa av-kääntäjien tessistä
Tolkullista palkkaa ja työrauhaa av-kääntäjien tessistä
2/2015
2/2015
Tolkullista palkkaa ja työrauhaa av-kääntäjien tessistä
Lomalle lompsis!
Lomalle lompsis!
Lomalle lompsis!
Pikaopas henkilöstön vähentämisneuvotteluihin yksityisellä sektorilla
Pikaopas henkilöstön vähentämisneuvotteluihin yksityisellä sektorilla
2/2015
2/2015
Pikaopas henkilöstön vähentämisneuvotteluihin yksityisellä sektorilla
Henkilöstöedustus kuntoon ammattikorkeakouluissa!
Henkilöstöedustus kuntoon ammattikorkeakouluissa!
Henkilöstöedustus kuntoon ammattikorkeakouluissa!
Voiko työntekijä irtisanoa määräaikaisen työsopimuksen?
Voiko työntekijä irtisanoa määräaikaisen työsopimuksen?
2/2015
2/2015
Voiko työntekijä irtisanoa määräaikaisen työsopimuksen?
Inspiraatiopäivä: Rohkeasti kohti digiaikaa
Inspiraatiopäivä: Rohkeasti kohti digiaikaa
Inspiraatiopäivä: Rohkeasti kohti digiaikaa
Turvallisin mielin matkalle jäsenkortin kanssa
Turvallisin mielin matkalle jäsenkortin kanssa
2/2015
2/2015
Turvallisin mielin matkalle jäsenkortin kanssa
Kesätöihin tai harjoitteluun menossa?
Kesätöihin tai harjoitteluun menossa?
2/2015
2/2015
Kesätöihin tai harjoitteluun menossa?
Miksi jäsenen pitää päivittää omat tietonsa?
Miksi jäsenen pitää päivittää omat tietonsa?
Miksi jäsenen pitää päivittää omat tietonsa?

Akavan Erityisalat

Maistraatinportti 4 A, 6. krs 00240 Helsinki

P. 0201 235 340

www.akavanerityisalat.fi